Taas mä menin kusemaan mun kaveri suhteet. Olikohan jo kolmas ihmis suhde jonka menetin vähän ajan sisällä. Kaikki lähti taas kerran vaan jostain facebook jutusta. Tartun taas puukkoon, mutten kuitenkaan viillä, puren huulta jotten tekisi sitä. Vajoan lattialle ja muistelen osasto aikojani. 

Harkitsen taas itsemurhaa, ja muistan lääkärin sanat: "Jos tulee takapakkia, jätä soittopyyntö." Jota en kuitenkaan tee, en halua. Itken, itken omaa surkeuttani ja tyhmyyttäni. 

Antakaa mun olla edes vähän aikaa joku muu.

Haluaisin vain juosta yöhön ja hukkua sinne. Mutta tiedän etten voi, ei ole voimaa siihenkään. Kuulen taas ne äänet päässäni, ne kutsuvat minua luokseen. Luulin jo, että se aika on ohi, muttei se ole. Se on ikuista, siitä ei pääse koskaan pois. En ainakaan minä.

Ei, en halua sitä, haluan vain tämän tuskan ja vihan pois itsestäni. En vain kestä sitä. Voiko joku auttaa minua ennen kuin oma tahtoni elää loppuu?