En toisaalta ymmärrämiten voin seurustella miehen kanssa johon en tunne minkäänlaista rakkautta silloin,kun olen hänen kanssaan,mutta silloin kun olemme erossa minulla on hirveä ikävä ja kaipuu hänen luokseen. Toisaalta en pystyisi luopumaankaan hänestä,mutta olen alkanut miettiä johtuuko se vain siitä,että olen liian riippuvainen. Minulla on ihan hirveät omantunnon tuskat,koska tiuskin hänelle omien huolieni takia ja sitten pelkään hänen jättävän minut. Tiedän olevani erittäin emotionaalinen ihminen ja menen aina itseeni jos minua moititaan jostain ja saatan itkeä monta tuntia jonkun pikku seikankin takia. Ja kaiken lisäksi vielä esitän kaikille muille paitsi poikaystävälleni ja poikaystävääniärsyttää jos hän on paikalla ja esitän täyttä pelleä. En vain tiedä mikä minussa on nykyään... Mutta toisaalta en pysty luopumaan hänestä.